Ulkosavolaisen joulukalenteri: 24. luukku

Ja niin joulu joutui jo taas Kansasiin. Syötiin aamupalaksi perinteisesti riisipuuro. Kuusikin sai viimein koristeet. Oli jotenkin semmoinen tunne, että olin myöhässä asian kanssa, mutta Suomessa kuusi koristeltiin nimenomaan vasta aattoaamuna.

Toisaalta. Se tuotiin sisälle vasta edellisenä päivänä, eli se ei seisonut paikoillaan alastomana kuukausikaupalla.

Pari vuotta sitten tehdyt koristeet ovat vielä käyttökelpoisia.

Kävimme aamu(päivä)saunassa, minkä jälkeen soiteltiin Suomeen. Nämä Skype-joulut ovat meille tuttuja juttuja, eivätkä mikään vuoden 2020 erikoisuus.

Oli oikein kiva etäaatto vanhempieni ja veljieni (puolisoineen) kanssa. Naurattikin niin, että poskiin sattui. Kylläpä oli taas paljon lämpimia ajatuksia lahjojen mukana.

Kohta otetaan laatikot uunista ja pistetään lisää ruokaa tilalle. On aivan järkyttävä nälkä näiden tuoksujen keskellä. Sinänsä hullua, että ruokaa on vaikka kuinka paljon, mutta sitä ei voi syödä ihan vielä. Parin tunnin päästä sitten.

Tämän vuoden "kinkku", eli paahtopaisti.

Oikein ihanaa joulua sinne, missä ikinä luetkaan tätä, ja parempaa uutta vuotta!

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 23. luukku

Nyt on työviikko taputeltu! Meillä oli tänään työpaikan virtuaalinen (luonnollisesti...) happy hour/afterwork, jonka piti kestää tunnin, mutta kestikin kaksi. Kaikki eivät pystyneet osallistumaan, mutta olipa hauska nähdä, kuinka paljon joidenkin hiukset tai parrat olivat kasvaneet näiden kuukausien aikana, kun normaalisti kokouksissa kuulee vain ääntä. Ja kuinka ihanaa olikaan kuulla Schitt's Creek -lainauksia! Ew, David!

Olimme Scottyn kanssa halloweenina Alexis ja David - sisarukset.
Minun piti trimmata miehen kulmakarvoja tätä roolia varten.

Kuva täältä.

Heitin häppärin jälkeen ohjarieskat uuniin. Kohottelin taikinaa työpäivän aikana tauoilla, ja ihan hyviähän noista näköjään tuli vähän puolihuolimattomalla valmistelulla.

Päätin jättää laatikoiden kokkailun huomiselle. Normaalisti meillä on käynyt aattona miehen perhettä brunssilla, mutta tänä vuonna on yllättäen vähän erilainen härdelli. Tai sen puute. Huomenna mennään ihanan rennolla meiningillä. Soitellaan Suomi-perheen kanssa, kun heille passaa. Kokkaillaan. Saunotaan. Syödään.

Itkin eilen viimeinkin ne perinteiset Sylvian joululaulu -räkäposki-itkut. Tänään onkin sitten patojen aukeamisen jälkeen ollut jotenkin hankalaa olla vollottamatta koko päivää, vaikka yritin kyllä kovasti keskittyä töihin, ja onnistuinkin siinä (melko) hyvin. 

Jouluna on näköjään väkisinkin aina iso ikävä sinne toiseen kotiin. Vaikka kuinka olisi vuosi 2020, ja isompiakin ongelmia kuin Suomi-kaiho.

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 22. luukku

Piparit tehty, check!

Samoin on tehty 22 tuntia töitä tälle viikolle eilisen ja tämän päivän aikana. Huomenna on vielä kymmenen tunnin päivä edessä, mutta sitten alkaakin pienoinen joululoma, eikä edes tarvitse ottaa lomapankista yhtään tuntia vapaata aattoa vastaan. Jos vaikka pääsisi joskus pankin voimalla vielä Suomeen.

Aivot ovat sen verran jäässä, että taitaa olla pakko mennä täkin alle ja vedellä hieman unta kuulaan ennen huomista rutistusta. Eihän tässä tosiaan ole enää kuin esimerkiksi täysi työpäivä, kaikki laatikot ja rieska tekemättä. Graavasin sentään lohen tänään.

Miten sitä lapsena tuntuikaan, että joulukuu on vuoden pisin kuukausi, mutta näin aikuisena tämä menee valonnopeudella?

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 21. luukku

Tänään odotettiin innolla Saturnuksen ja Jupiterin linjautumista ns. joulutähdeksi. Kaivelimme kaukoputken esille, virittelimme sen tuohon etupihalle ja suuntasimme sen auringonlaskun jälkeen lounaaseen hieman naapuruston talojen yli Sky Mapia hyödyntäen. Jäimme odottamaan hämärtymistä.

Planeetat löytyivätkin kaukoputkella hyvin, mutta ehkä joko välineistössä tai kuvaajassa olisi toivomisen varaa, sillä tuloksena oli näin hienoja otoksia ikimuistoisesta, kerran elämässä tapahtuvasta ilmiöstä:

Ottakaa vain reippaasti yhteyttä, jos haluatte jonkun
ikuistamaan seuraavan jättiplaneetoiden konjunktion!

Tänään on koettu vähän muunkinlaisia jouluihmeitä, sillä sekä meidän lähettämä paketti kuin myös ympäri Kansas Cityä päivätolkulla seikkaillut vanhempieni lahjalähetys ovat nyt turvallisesti ja ehjinä perillä! En voi kuin ihailla meidän postityöläisten ahkeruutta ja tarmoa, sillä meidän postinkuljettaja on ajanut tätä katua edestakaisin pelkästään tänään monta kertaa, hakien välillä hyllystä autolle täytettä.

On melkein lottovoittajaolo, kun saimme laatikollisen joulumieltä Suomesta. Asettelen pian lahjat kuusen alle. Kuusen, jonka voisi ehkä pikkuhiljaa vaikka koristellakin.

Taitaakin olla käytännössä melkein lottovoiton näköiset mahdollisuudet, että paketit pääsivät perille.
Postilla on nyt tämmöiset ruuhkat ja siihen päälle sitten vielä henkilöstövajausta pandemian takia.
Kuva Twitteristä.

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 20. luukku

Sunnuntait ovat yleensä meillä amerikkalaisen jalkapallon täyttämiä, eikä neljäs adventtikaan ollut poikkeus. Puuhastelimme aamulla joulutortut porukalla valmiiksi, ennen kuin parkkeerasimme itsemme telkkarin eteen katsomaan Kansas Cityn ja New Orleansin välistä mittelöä.

Pienellä leipurilla on musta silmä liikuntatunnilla
tapahtuneen kolarin seurauksena.

Luumuhillo porisee.

Paistoin lettuja aamupalaksi hillohommien lomassa.

Peli alkoi meidän aikaa puoli neljän maissa. Lämmitimme saunan ja hilasimme telkkarin sen eteen, jottei hetkeäkään pelistä menisi ohi. Lapsetkin kävivät saunomassa. Ja Sisu, joka ulisi oven takana, jos sitä ei päästänyt sisään. Voitto tuli, vaikkakin niukasti!

Oven voisi näköjään pesaista ennen joulua.

Meille ei tänä vuonna valitettavasti tule kinkkua, sillä a) on vuosi 2020 ja b) teurastamolta, josta olisimme kinkun saaneet, oli tapahtunut todella ikävä ja vakava työtapaturma, joten pientä on joulukinkuttomuus. Viime vuoden kinkusta oli kuitenkin vielä luu jäljellä pakastimessa, joten mies keitteli siitä ja muusta pakastetusta roinasta, kuten vihannesten tähteistä päivän mittaan maistuvan liemen, josta teimme sitten iltaruoaksi ramenia.

Näyttäisi siltä, että päästään miekkosen kanssa tekemään huomenna töitä. Päättäjät vääntävät vielä liittovaltion rahoituksesta ja mm. pandemia-avustuspaketista, mutta he siirsivät tuomiopäivää huomiselle, joten liittovaltion toiminnot, meidän työpaikat mukaan lukien, eivät mene nyt keskiyöllä itärannikon aikaa kiinni.

Katsotaan sitten huomenna tilannetta uudestaan.

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 19. luukku

En tiedä, miksi tänä vuonna on ollut erityisen hankala päästä joulutunnelmaan. En ole tehnyt vielä edes pipareita. Tai sinappia. Sienet sentään suolasin viimeinkin tänään sienisalaattia varten.

Meidän oli tarkoitus mennä tänään ystäväperheen luo glögittelemään, mutta sielläkin on nyt sitten korona talossa, joten jäi välistä. Päädyimme tekemään pastaa oman sakin voimin. Olipahan mukavaa puuhaa, pitkästä aikaa!

Olen edelleen aivan järkyttävässä pastaähkyssä, joten taidan luovuttaa tälle päivälle ja köllähtää lämpimään petiin katsomaan hetkeksi West Wingiä. Bartlet for president! 

Ulkosavolaisen joulukalenteri: 18. luukku

Hupsista. Kävimme eilen perinteisellä heppa-ajelulla naapuruston ympäri, ja sitten se ilta vähän venähti, kun tyttösen luokkakaveri vanhempineen jäivät meille pelaamaan biljardia, vähän niin kuin ohikulkumatkalla. 18. luukku avautuu siis tyylikkäästi myöhässä.

Meidän kulkupelit.

Koko naapuruston koulukoristelupalkinto menee taas meidän kadunkulmaan, jossa jo pelkästään pumpattavat barbarat lisääntyvät vuosi vuodelta. Tässä heidän takapiha:

Etupihalla on sitten valokaarta jalkakäytävän yli ja muuta mukavaa härpäkettä. He "koristelevat" monta päivää putkeen, lapsityövoimallakin. Ei ehkä ihan istu minun näkemykseeni joulusta, mutta jokainen tyylillään.

Vaikka en ole kyllä ihan satavarma, onko tässä varsinaisesti tyylistä kyse.